Let the iPhone down.

Kesäpäivän aurinko saa aluskasvillisuuden lehdet kimaltamaan kuin pienet lasinpalaset. Joskus yritin maalata ikkunastani näkyvää maisemaa, mutta olen jo aikaa sitten luovuttanut, sillä maalaus, kuva, on vain kalpea varjo siitä, mitä todella näen: lehtien heiluessa lempeässä tuulessa valo ei osu samaan lehteen kahta kertaa, vaan hyppii kohdasta toiseen kuin tulikärpänen. Jokainen lehti ja havu on erilainen. Ja niitä on satoja. Kesätuulessa lepattava männynkuori saa puun rungon näyttämään elävältä. Ja jos tämän kaiken osaisinkin siirtää kankaalle, mitä siitä valitsisin? Kaikkea ei saa mahtumaan, mutta mitään ei halua jättää pois.

Tuolla kesäisellä mäntykankaalla ei ole minkäänlaista käsitystä kultaisesta leikkauksesta tai asetelmasta, mutta se on silti niin merkillisen kiehtova. Ehkä juuri siksi, että sitä on mahdotonta vangita neliskulmaiselle alustalle liikkumattomaksi kuvaksi. Jos pystyttäisin ympärilleni kupolin ja maalaisin näyn sen sisäpinnoille, saattaisin päästä hieman lähemmäksi totuutta. Sekään ei kuitenkaan riittäisi, sillä tähän maisemaan liittyy paljon muutakin kuin kaunis kuva.

Maalaukseen ei voi tallettaa lintujen laulua ja puiden havinaa. Ei helteisen mäntykankaan ja kukkivan vanamon tuoksuja. Ei sitä yhtäkkistä riemua, kun nuori orava juoksee ihailijan editse noin metrin päästä. Mutta miksi pitäisikään?

Elämää ei voi tallettaa kuviin tai materiaan. Tahdomme usein kuvitella toisin, mutta todellisuudessa kaikki mitä teemme ja koemme on olemassa vain sen pienen hetken. Sen jälkeen se uppoaa ja sekoittuu muihin muistoihin muodostaen uuden kuvan. En sano että se olisi huono asia. Jostain syystä kuitenkin pelkäämme katoavaisuutta. Muistuttaako se meitä edessämme, ei niin pitkän matkan päässä, vääjäämättä odottavasta lopusta?

Haluamme niin epätoivoisesti säilöä ja säilyttää kaiken, että unohdamme hetken luonteen piilevän juuri katoavaisuudessa. Ensi kerralla kun näet tai koet jotain ihmeellistä, laske se luuri alas. Maalaus, valokuva, jopa video, ovat liian ohuita ja yksinkertaisia välineitä. Keskity näkemään, kuulemaan ja tuntemaan ennen kuin hetki menee ohitse. Se menee varmasti kuin tämä kesä, mutta ennen sitä sinulla on pieni hetki aikaa painaa se mieleesi niin hyvin kuin pystyt ja nauttia siitä.